Olen ollut kansanedustaja ja siten julkisuudessa vuodesta 1995 lähtien. Alkuvuosina kansalaispalaute tuli puhelinsoittoina, kirjeinä ja kasvotusten tilaisuuksissa. Pian myös sähköposti tuli käyttöön. Sosiaalisen median mukana tuli anonyymi viestintä.
Saamani palautteen joukkoon mahtuu positiivisten ja kannustavien viestin lisäksi sekä rakentavaa kritiikkiä että jopa tappouhkauksia. Olen joistakin saamistani viesteistä ilmoittanut poliisille ja Eduskunnan turvallisuusyksikköön.
Ikävimpiä ovat olleet viestit, jotka on kohdennettu perheelleni. Lapsiin ja kotiin kohdistetut uhkaukset ja loukkaavat viestit ovat jättäneet jälkensä perheeseeni, mistä olen kärsinyt.
Olen kokenut julkisen vaikuttamistehtävän kansanedustajana syvästi omaksi kutsumuksekseni. Tähän kuuluu myös julkisen kritiikin kohteena oleminen. Tiedän, että edustamani kristilliset arvot herättävät tunteita ja myös vastareaktioita. Someviestinnän kirjo kertoo ihmisluonnon todellisuudesta. Ihmisellä on kaipaus yhteyteen ja kommunikaatioon, mutta samalla nettiviemäristä paljastuu ihmisen syntinen luonto. Kiusaaminen on ajatonta, mutta se hakee uusia muotoja teknisen kehityksen myötä. Raamatun todistus ihmisestä näkyy tässäkin. Jokainen meistä on arvokas, Jumalan kuvaksi luotu, mutta myös syntinen ja armon tarpeessa. Toivon, että sanoma Jeesuksesta, syntien sovittajasta löytäisi tiensä ihmisten sydämiin myös netin ja sosiaalisen median kautta.