Tammikuun 2020 puolenvälin tienoilla aloitin aktiivisen SARS-CoV-2 viruksen seurannan. Silloin vaan puhuttiin Wuhanin viruksesta. Kun virus alkoi Italiassa levitä helmikuussa, tiesin, että virus tulee meillekin. Sairaalassa mietittiin miten eri osastot valmistautuvat vastaanottamaan koronaviruspotilaita ja mitkä ovat henkilökunnan ja potilaiden suojaustoimet. Henkilökuntaa piti ohjeistaa ja kouluttaa. Henkilökuntaa siirrettiin yksiköiden välillä ja osastoja yhdisteltiin. Suojavälineitä ei ollut riittävästi, tämä aiheutti muiden muutosten lisäksi pelkoa ja ahdistusta.
Alkuvaiheen jälkeen koronaosastoilla alkoi tulla yksittäisiä sairastuneita työntekijöitä. Usein tartunnan lähde oli sairastunut työtoveri tai tartunta oli saatu sairaalan ulkopuolella. Taukohuone tai yhteinen kanslia saattoi olla tartunnan suhteen vaarallisempi paikka kuin koronapotilaiden potilashuone. Hoito on koko aika kehittynyt ja monen potilaan kuolema on onnistuttu ehkäisemään ripeillä toimilla mm. hyytymien ehkäisylääkityksellä.
Suurin ongelma on ollut ajantasaisen tiedon puute. Työpäivät ovat venyneet ja lomatkin ovat menneet työasioissa. Mukavinta on ollut osallistua yhteistyöprojekteihin, niin suojainten osalta kuin tutkimusmielessäkin. Koronaviruksesta ei pääse pois edes vapaa-ajalla, koska media muistuttaa asiasta jopa tunneittain. Valitettavasti näyttää siltä, että tämä jatkuu seuraavan vuoden ajan. Sen pitemmälle en pysty nyt ajattelemaan.