Koronan ensimmäisten tietojen tultua maailmalta tajusin heti, että se ei jää alueelliseksi, koska ihmiset matkustavat ja liikkuvat. Taustastani johtuen tiedän, mitä globalisaatio tarkoittaa, niin hyvässä kuin pahassa. Olen elänyt lapsuuteni Libanonissa sodan keskellä, ja ymmärrän mitä tarkoittaa Force Majeure eli ylivoimainen poikkeuksellinen tapahtuma. Osaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Kun Korona tuli Suomeen, kolmessa viikossa kaikki pysähtyi. Asiakkaita ei ollut. Se oli hätätilanne, koska kulut juoksivat, mutta tulot loppuivat. Ihmiset alkoivat perua syntymäpäivä-, ylioppilasjuhla-, hää- ja muita tilauksia. Se oli pahinta, menetin kaiken. Pienyrittäjällä ne isot tilaukset pitävät yrityksen pystyssä. On pelottavaa, kun ei tiedä tulevaa. Voi vain sinnitellä. Koska Korona on näkymätön, se tekee siitä pelottavan.
Tilanne ei ole muuttunut paremmaksi. Otan ahdistuslääkettä, en saa nukutuksi, itken ja stressaan. Korona on vaikein kokemukseni, painajainen. Se on tuonut nöyryyttä. Tiedät, että et pärjää yksin. Ihminen ajattelee, että kun teen paljon työtä ja olen vahva, onnistun. Mutta se ei riitä, me tarvitsemme toisiamme.