Olen joutunut olemaan lähes puoli vuotta koronan vuoksi eristyksissä, erossa lapsistani ja lapsenlapsistani. Heitä saa tavata ainoastaan ulkona, maskien takaa, turvaväleillä.
Tuntuu epäinhimilliseltä, että ketään ei saa koskettaa. Halipula kasvaa päivä päivältä vain suuremmaksi. Kun minnekään ei saa mennä, kasvaa ahdistus pienestä elintilasta ja aktiviteettien puutteesta. Yhtäkkiä vuorokaudessa onkin 29 tuntia. Samaan aikaan eristyksen ymmärtää ja ei ymmärrä.
Kuitenkin senioritaloomme tuli korona. Se hiipi hiljakseen sieluuni ja vasta vähitellen sen oppi tajuamaan. Saan olla kuitenkin hyvin kiitollinen täällä asumisesta, koska siihen sisältyy paljon huoltoa hoitoa ja ystävyyttä. Meistä pidetään niin hyvää huolta. Itse olen ahdistunut ikävästä. Olen ollut tänä aikana pelokas, kiusaantunut ja kiukustunut epäinhimillisestä tilanteesta. Koronattomuuteni tuli itselleni tiedoksi tänään. Se oli minulle kovin tärkeä tieto.
Kunpa tämä ei jatkuisi enää.