Olen ollut sairaanhoitaja 10 vuotta ja koko sen ajan teho-tai valvontaosastolla. Pandemian alkuaikoina toimin lisäksi sairaanhoitopiirissä elvytys- ja hätätilannekouluttajana. Sairaanhoitopiiri otti pandemian heti jo alussa tosissaan. Pahimmassa tilanteessa tehohoidon kapasiteetti moninkertaistuisi ja hoitohenkilökunnan tarve kasvaisi. Ensimmäinen tavoite oli kouluttaa viisisataa uutta tehohoitajaa. Saimme tehtäväksi muutaman päivän varoitusajalla pistää kokoon koulutuskokonaisuus, joka kattaisi hoitajan roolin teho-osastolla, sekä taitopajat, joissa harjoiteltiin muun muassa vatsamakuuttamista.
Päivät olivat pitkiä ja hyvin intensitiivisiä. Itkin kerran työpäivän jälkeen koulutuskeskuksen varastossa, koska olin niin väsynyt ja turhautunut. Meiltä tiedusteltiin vapaaehtoisuutta lähteä komennukselle korona-teholle. Käteni nousi ylös, ymmärsin olevani osa jotain todella ainutlaatuista.
Viime syksynä päätin hakea ulkomaille töihin. On aika lähteä. Pandemia osoitti sen, että vaikka työtä arvostetaan, ei se tule koskaan näkymään palkassa. Haluan osaamistani vastaavan palkan. Meillä on maailman paras terveydenhoito. Maailman parhaat ammattilaiset tekemässä sitä. Suomi menettää osan näistä lahjakkaista moniosaajista muille aloille ja maailmalle, jos asiaan ei tule muutosta.