Vuosi sitten sain syöpädiagnoosin. Leikkauksen jälkeiset rankat hoidot jatkuivat loppuvuoteen. Ylitunnollisena ihmisenä kävin töissä lähes koko ajan. Ensin koronavirus tuntui kaukaiselta, mutta ajattelin, että jos Kiinassa ryhdytään rajuihin toimiin taudin pysäyttämiseksi, niin jostain vakavasta täytyy olla kyse. Vastustuskykyni on alentunut. Miten minulle kävisi, jos saisin viruksen?
Työn muutokset tulivat muutaman päivän varoituksella. Työpäivä etämateriaalien valmistelun kanssa saattoi olla 18 tuntiakin ennen etäopetuksen alkamista. Kun siirryttiin etätyöhön, lapseni siirtyvät kotikouluun. Mieheni lomautettiin, joten hän pystyi huolehtimaan lasten koulusta.
Äitienpäivänä minulle nousi korkea kuume, joka osoittautui verenmyrkytykseksi. Jouduin sairaalaan. Ennen kotiutumista joku vieras, epäsiisti mies oli sylkenyt lastani kasvoihin. Jouduin evakkoon yksin, ettei mahdollinen tartunta leviäisi minuun. Onneksi lapseni ei saanut tartuntaa.
Määräaikaista työsopimustani ei uusittu, kolmen vuoden jälkeen. Tuntiopettajan töitä tarjottiin.
Vedin happea, ja aloin toipua. Olin hakenut keväällä uusia ammatillisia ovia avaavaan täydennyskoulutukseen. Sain opiskelupaikan erinomaisilla pisteillä ja harjoittelupaikankin juuri sieltä, mistä eniten toivoin! Kesän lepo, kivojen asioiden tekeminen ja ihanat, rakkaat, välittävät ja hauskat ihmiset saivat minut toipumaan. Korona ei enää tuntunut niin uhkaavalta. Akut on nyt ladattu. Elämä on ihanaa!