Korona herätti alussa paljon kysymyksiä. Järjestyspoliisin työ on arvaamatonta tehtävien hälytysluonteisuuden takia. Saattaisin joutua tekemisiin koronaa sairastavien kanssa. Aina ei ehtisi suojautua. Tehtävä saattaa myös olla sellainen, ettei suojautumista kesken tehtävän voi tehdä. Poliisina turvallisuuteni voi olla toissijainen asia. Myös suojauksen riittävästä tasosta oli alussa epäselvyyttä. Korona aiheutti runsaasti ylimääräistä stressiä.
Tavanomaisten töiden lisäksi päivään tuli täysin uudenlaisiakin tehtäviä. Resurssit säilyivät samoina. Poliisille kuului mm. liikkumisen rajoittaminen Uudenmaan rajoilla, mitä kaikki kansalaiset eivät ymmärtäneet. Poikkeusolot lisäsivät työkuormaa huomattavasti. Tästä aiheutui minulle väsymystä paljon tavallista enemmän.
Kohtasin tilanteita, joissa kiinniotettu henkilö kertoi hänellä olevan koronan tai hän uhkaili tartuttamisella. Tilanteissa olisivat monet muutkin voineet altistua. Useimmiten tartuntaa ei tiettävästi ollut. Usein jäi kuitenkin huoli, olinko mahdollisesti altistunut, koska kaikkia tapauksia ei voida tarkistaa. Tiesin, että minulla on työssäni huomattavasti kohonnut riski saada korona ja näin altistaa myös läheiseni tartunnalle. Osa läheisistäni ei halunnut tavata minua tämän vuoksi. Tunsin olevani jatkuvassa karanteenissa. Toivon että koronan toinen aalto ei ole ainakaan ensimmäistä voimakkaampi.