Immuniteettini on heikentynyt pitkäaikaisen sairauden takia ja tartunnan saaminen saattaisi olla kuolemantuomio. Tämä oli ensimmäisiä ajatuksiani kuultuani viruksen leviämisestä Suomeen. Minua huolestutti etenkin oireettomat viruksen kantajat, jotka voisivat tulla vastaan missä vain. Minun oli vältettävä kaikkea turhaa liikkumista julkisilla paikoilla ja minimoida kontaktini muihin ihmisiin. Paras vaihtoehtoni oli eristäytyä täysin, kunnes tartuntojen lisääntyminen ainakin hidastuisi.
Aluksi eristäytyminen vaikutti helpolta. Viihdettä riitti, pakaste- ja purkkiruoka ei kyllästyttänyt ja päivittäiset puhelut vaimoni kanssa riittivät sosiaalisten tarpeiden ylläpitämiseen. En ollut varautunut siihen, että yksinäisyys pidemmän päälle koettelisi mielenterveyttäni voimakkaasti. Arkipäivät ja viikonloput sulautuivat yhteen, päivistä tuli pitkiä ja tylsiä. Koin, että ihmisenä minusta tuli tylsempi, en osannut enää ylläpitää normaalia keskustelua ja aiemmat kiinnostukseni aiheet tuntuivat turhilta.
Korona sai minut ymmärtämään läheisyyden tärkeyden muihin ihmisiin ja että jättäytyminen tai joutuminen yhteiskunnan ulkopuolelle syystä tai toisesta voi olla todella haitallista mielenterveydelle.
RIP Tomas
Tuulien soitot ovat vaienneet. Ympäri soi ikityynet veet.
– Aaro Hellaakoski